Afroditen jäljillä


Kuva Trollsjön, lumotun järven, rannalta. Siellä Ditte kävelee koiransa kanssa ja sieltä löydetään luokkakaveri Mikaela murhattuna. Eteläranta sopii retkille ja picknickeille. Pohjoispuoli on risuisempi taikametsä, salaperäinen paikka joka kiehtoo mielikuvitusta! Täällä sain idean ensimmäiseen Afroditekirjaan.

Ditte ja Murmur ihailevat järvimaisemaa.

"Hedvigin talo on saattanut olla aikoinaan valkoinen, mutta sen seinät olivat tummuneet harmahtaviksi. Rappaus oli varissut monin paikoin... " (Afrodite ja kuolema)

Ditten koira Murmur on oman Linani näköinen.

Ditten koulu on rauhallisella paikalla huvilaalueen ja metsän välissä. Mutta myös keskellä idylliä voi sattua pahaa. Tapahtumat kirjassa ovat osittain kylläkin totta mutta ei kuvan koulun riesoja.

Yökuva Ditten koululta.

"On kumma että paikat jotka tuntee hyvin muuttuvat peloittavaksi pimeässä. Pelko teki minut varovaiseksi ja en huutanut. Suljin oven valaistuun pukuhuoneeseen, sitten vasta otin pari askelta pimeään saliin ..." (Afrodite ja petos)

Soranottopaikka lähellä Ditten kotia on peloittava ja autio paikka pimeässä. Siellä on jyrkänteitä ja mitä tahansa voi tapahtua, esim. joku voi tönätä nuoren tytön rinnettä alas (Afrodite ja petos).

”Kuuntelin ja minusta metsässä rapisi kuten joku olisi hiipinyt siellä. Murmor makasi pää polvillani mutta höristi korviaan ja katsoi puita kohden. - Älä tee noin! sähähti Jo. - Ai miten? -Näytit siltä että minun selkäni takana oli jotain kamalaa!" (Afrodite ja kosto)

Lepotauko.

”Kivisen kosken jälkeen joki leveni ja vesi virtasi vanhaa kivisiltaa kohti. Se oli ainakin sata vuotta vanha. Sen takana avautui välkkyvä meri. Alexander meni päättävin askelin kelluvaa puulaituria kohti.” (Afrodite ja pahanilman rastas)
(Bonustietoa suomalaisille: Kuvassa on Aunessilta Kämmenniemestä vaikka kirjassa olen sen rakentanut Ruotsin itärannikolle)

Kävelimme kotiin päin sen kukilla koristetun sillan ohi ja jatkoimme pitkin sitä satumaisen kaunista jokea. Kuljimme vierekkäin, mutta Alexander pysyi etäisyydellä että hän ei edes vahingossa olisi koskettanut käsiäni. Ilta oli romuna kuin ralliauto kolarissa. (Afrodite ja pahanilman rastas)

Edessämme oli se punainen venevaja.
Matilda pysähtyi kun hän huomasi missä olimme.
– Minä en saa olla täällä, hän sanoi. 
– Mikset?
– Tällä kummittelee! (Afrodite ja syyllisyys)

Sillä aikaa kun Murmur nuuski ympäri istuin kivellä meri ja taivas sinertävänä kulissina edessäni. Kuuntelin aaltojen mahtavaa pauhua ja yritin selvittää ajatuksiani. Ainoa oikea olisi paljastaa salaisuudet joita olin kerännyt aivan liikaa. (Afrodite och syyllisyys)

Huipulla avautui laakio joka päätyi äkkijyrkkään. Alla oli kimaltava meri. Pidin kovaa kiinni Robinista. Vatsanpohjaa kirvelsi kun älysin että hän ohjasi mopedin suoraa kohti jyrkännettä. Irroitin otteeni händen vyötäröltään ja valmistauduin heittäytymään pois vauhdissa. (Afrodite ja syyllisyys)
Ritta
l
Kirjat
l
Kouluvierailut
l
l
Mail
l
Etusivulle
 
ritta_front